Surua, iloa ja haikeutta Glinan tarhalla

Paola vietti Asociatia A Doua Sansan Glinan tarhalla lauantain lisäksi myös helteisen sunnuntain. Lauantain tapahtumista ja tarhan taustoista voit lukea edellisestä blogi-kirjoituksesta.

Sunnuntainakin helle nousi varjossa jopa +39 asteeseen. Kuumuus on polttavaa ja niin ihmiset kuin eläimetkin ovat läkähdyksissä. Melkein 300 koiran tarhalla se tarkoittaa loputonta veden kantamista. Koirat paitsi tarvitsevat paljon juotavaa, ne myös viilentävät itseään vedellä loiskien sitä ympäriinsä ja yrittäen mahtua ämpäriin istumaan. Aurinkosuojina käytettäviä pressuja ja muita muovipeitteitä saa olla korjaamassa ja asentamassa uudestaan myös päivittäin. 

Kulkurien eettisellä lahjakortilla voit tuoda helpotusta helteeseen.

Glinan tarhalla 30.8
Kuva: Paola Suhonen

Glinan tarhan häkkirivistöjä, 30.8
Kuva: Paola Suhonen

Paola vedenhaussa
Kuva: Carmen Mandescu

Ikävä kyllä kaikki eivät näin kovia helteitä kestä. Sunnuntain veti synkäksi vanhan pappakoiran Benin nukahtaminen ikiuneen häkissään. Todennäköisesti sen sydän ei kestänyt pitkään jatkunutta kuumuutta. Koirilla on tarhalla varjopaikkoja ja vettä tarjolla, mutta se ei aina riitä. On aina kaikista surullisinta, kun vanha koira kuolee tarhalla. Se ei koskaan saanut tietää, millaista koiran elämä voisi olla, millaista olisi elää kotikoiran elämää. Benille kaivettiin hauta tarhan ulkopuolelle, ainoaan kotiin jonka se oppi tuntemaan.

Myös sunnuntaina Paola pääsi romanialaisen eläinsuojelutyön arkeen kiinni. Hänen tehtäviinsä kuului paitsi veden kantaminen, myös koirien ruokkiminen. Bonuksena Paolan erityinen ihastus Bogart pääsi eroon takuistaan Paolan käsittelyssä ja tarhan aidatulla alueella vapaana viilettävät koirat saivat mielin määrin kaivattua ihmisen seuraa ja huomiota. 

"Iloisia tapaamisia minulle oli tavata taas Bogart! Hengailin sen häkissä varmaan pari tuntia ja rapsuttelin ja puuhailin tämän vesselin kanssa. Tämä koira on kertakaikkiaan hurmaava! Rauhallinen, mutta tarkkaavainen, ihmisen huomiosta nauttiva, mutta ei sitä väsyksiin kerjäävä. Selvästi Bogart tuntee myös oman arvonsa ja osaa varmasti olla myös vaativa, mutta hänestä välittyy aivan mielettömän tasapainoinen, vaikkakin seikkailijaluonne. Tämä herra on minun unelmakoirani!"

Onnelliset, Paola ja Bogart
Kuva: Paola Suhonen

Bogart turkin hoidossa
Kuva: Carmen Mandescu

Paola sylissään mm. kotia etsivä Fieldie
Kuva: Carmen Mandescu

Yksi Paolan mieleen jääneistä koirista oli myöskin Kulkurien adoptio-ohjelmassa oleva Vida.
"Kuvaamista rakastanut mallin elkeitä omaava nuori Vida oli ihana! Vidasta tulee varmasti ihastuttava perheenjäsen uuteen kotiin, jonne hän toivottavasti pääsisi pian!", Paola sanoo.

Kotia etsivä Vida
Kuva: Paola Suhonen

Lempeäsilmäinen Kent, Vidan häkkikaveri, etsii myös omaa kotia Kulkiurien adoptio-ohjelmassa
Kuva: Paola Suhonen

Kun monen tunnin päivittäinen urakka tarhan arkisissa töissä on saatu päätökseen, voi kotimatka alkaa. Carmenin ja muiden eläinsuojelijoiden kohdalla kotimatka tarkoittaa lukuisia pysähdyksiä peltojen laitoihin, jolloin heille tutut kodittomat koirat saapuvat kiireesti paikalle. On päivittäisen ruoka-annoksen aika. Carmen on ruokkinut useita pieniä laumoja vuosien ajan. 

Paola kuuli myös selkäpiitä karmivia tositarinoita eläinsuojelun saralta.
Carmenin poikaystävä työskentelee autokorjaamolla, ja kerran hän sattumalta kysyi asiakkaaltaan, mihin tämä tarvitsee pakkasnestettä keskellä kesää. Koirien myrkytykseen, kuului vastaus. Todennäköisesti yhdeksän kymmenestä korjaamon työntekijästä olisi kohauttanut olkiaan, sillä harvalle romanialaiselle kodittomilla koirilla on mitään merkitystä, mutta Chris onneksi sattui olemaan se yksi kymmenestä. Hän hälyytti paikalle Carmenin, joka sai autettua koiria. Monella muulla ei käy yhtä hyvin. 


Päivä päättyy vihdoin lähellä puolta yötä. Carmen ja Paola halaavat tiukasti erotessaan, on ollut upeaa tutustua. 

Maanantaina Paolan matka jatkuu Targovisteen Mihaela Soaren ja hänen äitinsä kotiin, missä heillä majailee parisen kymmentä entistä kulkuri-koiraa. Tästä lisää blogissa pian!

Loppuun vielä Paolan ottamia upeita kuvia Glinan asukkaista.

P.s Kaikki kuvissa esiintyvät koirat ovat adoptoitavissa. Tutustuthan huolellisesti Kulkurien adoptio-infoihin ja otat sen jälkeen yhteyttä yhdistyksen edustajiin, mikäli olet kiinnostunut kuulemaan adoptioprosessista tai jostain tietystä koirasta lisää.

Vida

B-team pentueen nuori, tylsistynyt koira

Bogart

Bogart

Lexi

Kent ja Vida

 

Asociatia A Doua Sansaa voi avustaa lahjoittamalla:
Rescueyhdistys Kulkurit FI73 1029 3000 3566 41, viite 1245.

 

Poliisihallitus on myöntänyt Rescueyhdistys Kulkurit ry:lle rahankeräysluvan lupanumerolla POL-2014-8564. Lupa on voimassa 16.9.2014-­31.12.2015 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. - See more at: http://kulkurit.fi/yhteystiedot/tilitiedot/#sthash.Hj0T10aa.dpuf

FI73 1029 3000 3566 41

FI73 1029 3000 3566 41

Suukkoja ja hellettä Glinan tarhalla

Viikonlopun ohjelmassa Paolalla on Asociatia A Doua Sansan perustama ja ylläpitämä Glinan tarha. Alkeellinen ja askeettinen tarha sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Bukarestista, Glinan kylän laitamilla. 

Tarhalla asuu jatkuvasti noin 300 koiraa. Niiden hoidosta vastaavat Doua Sansan perustajat ja ylläpitäjät yksityiset eläinsuojelijat Carmen Mandescu ja Ioana Diaconu muutaman vapaaehtoisen auttajan avulla. Koirille pystytään takaamaan päivittäinen ruoka ja vesi ja tarvittava eläinlääkärin hoito, välttämättömät perustarpeet, ei juuri muuta. Surullista on se, että tarhalla asuu paljon koiria, jotka ovat eläneet tarhalla lähes koko elämänsä. 
Vaikka tarhalla eläminen kuulostaa meidän korviimme karulta, tarhalla eläville koirille se on koti, paikka missä ne ovat turvassa ja mihin ne ovat tottuneita. Ne eivät osaa kyseenalaistaa kohtaloaan, joka tarhan ulkopuolella olisi varmasti huomattavasti karumpi. 

Hyvää on myös se, että koirien adoptiot ulkomaille mahdollistavat monille uuden elämän ja se, että myös Doua Sansan ihmiset tekevät kaikkensa panostaakseen sterilointiprojekteihin, joita myös Kulkurit ovat heidän kanssaan järjestäneet Glinan kylässä. 

Glinalla 29.8
Kuva: Paola Suhonen

Glinan tarhalla 29.8
Kuva: Paola Suhonen

Paola tapasi aamupäivällä Carmenin ja yhdessä he täyttivät kaksi autollista koiran kuivaruokasäkeillä. Tarhalla kuluu ruokaa kesä-aikaan kymmenen 15 kilon säkkiä päivässä. Ruokakuljetusten järjestäminen on yksi Kulkurien tapa auttaa konkreettisesti paikan päällä.

Paikan päälle tarhalle päästyään Paola ymmärsi pian mitä 300 koiran päivittäinen hoitaminen vaatii.
"Opin paljon siitä mitä tarhan pyörittäminen vaatii ja pakko sanoa, että aikamoinen hatunnosto näille naisille tästä työstä! Jokaikinen päivä hoitaa lähes 300 koiraa on iso urakka!"

Paolan päivä kului auttaessa Carmenia koirien ruokkimisessa, veden kantamisessa ja vapaana alueella olevien koirien kanssa olemisella ja leikkimisellä, sekä tietenkin kuvatessa tarhan asukkaita. Helle kiipesi +38 c ja sekä koirat että niiden auttajat olivat alkuillasta täysin puhki. 

Paola ruokintapuuhissa
Kuvat: Carmen Mandescu

Carmen varjossa tauolla
Kuva: Paola Suhonen

Koiria on tarhalla hurja määrä ja jokainen on oma persoonansa, mutta muutamia mussukoita mainitsemme tässä erityisesti.

Tarhan yhtä häkkiä ovat vuosikausia asuttaneet parhaat ystävät Bingo ja Luiza.
Charmantti pariskunta on keski-iän ylittäneitä, tarhaelämään tottuneita koiria, joilla kuitenkin olisi vielä paljon annettavaa omille perheilleen. Onneksi Bingo ja Luiza eivät sitä osaa toivoa, mutta me toivomme heidän puolestaan, että heitäkin vielä onni kohtaisi ja he löytäisivät seniorivuosikseen sitoutuneet, rakastavat kodit, yhdessä tai erikseen. 

"Tapasin iki-ihanat kaverukset Luizan ja Bingon ja pusuttelusta ei meinannut tulla loppua, kun hengailin noiden kaverusten kanssa heidän häkissään. Touhukas ja eloisa Bingo ja tarkkaavaisempi Luiza ovat molemmat todella ihmisrakkaita ja hellyydenkipeitä tapauksia.... " Paola kertoo.

Luiza ja Bingo
Kuva: Paola Suhonen

Luiza ja Bingo
Kuva: Paola Suhonen

Bingo
Kuva: Paola Suhonen

Häkkirivistöstä Paola bongasi jo Kulkurien sivuiltakin aiemmin huomaamansa Bogartin. 

"Tähän minulla on tietty oma henkilökohtainen kontakti, sillä Bogart muistuttaa ihan ilmielävästi omaa rakasta edesmennyttä Affeani.. (Affesta lisää täällä)
Bogart oli ihanan tarkkaavainen nappisilmä, joka seuraili meitä koppinsa suulta, varjossa loikoillen. Voi kun tälle ihanuudelle löytyisi koti pian! Niin suloisen ja älykkään oloinen tapaus."

Bogart
Kuva: Paola Suhonen

Bogart
Kuva: Paola Suhonen

Bogart ja häkkikaveri Lexi
Kuva: Paola Suhonen

Päivän iloisia hetkiä olivat erityisesi suuren Trollin tapaaminen, tietäen että Troll on varattu omaan kotiin Saksaan, minne "jättiläisnallekarhu" matkustaa vihdoin lokakuussa odotettuaan kauan.

Troll
Kuva: Paola Suhonen

Myös Mr. Wiggingsille tämä päivä oli käänteentekevä. Carmen kantoi sen odottavaan autoon ja sen pitkä matka alkoi kohti ikiomaa kotia Suomessa. Wiggingsiä odottaa adoptioperhe jonka se löysi Kulkurien adoptio-ohjelman kautta. 

"Omaa sydäntä aina lämmittää, kun jo seniori-iässä oleva kaveri saa uuden mahdollisuuden ja pääsee viettämään tulevia eläkepäiviä rakastavaan kotiin. Muutenkin koiravanhukset ovat itselleni niin kovin rakkaita!", Paola kertoo.

Mr. Wiggingsin tarha-elämä loppui tänään
Kuva: Paola Suhonen

Mr. Wiggings
Kuva: Kulkurit

Huomenna Paolaa odottaa toinen päivä Glinan tarhalla. Carmenilla on suunnitelmia mm. saada yksi häkki korjattua, jotta sinnekin voisi taas saada turvaan kadulta jonkun kulkuri-koiran.

Loppuun vielä tunnelmapaloja tältä päivältä. Kuvat: Paola Suhonen.

Lexi

Ticu

Bogart

Paola ja Bingo

Paola ja Luiza

Rosiori de Vede, äärilaidasta toiseen

Kellon lyödessä keskiyötä on aika koostaa Paolan pitkän päivän kuulumiset odotetusta ja pelätystä Rosiorin päivästä. 

Matkalla

Aamu alkoi aikaisin, kun Paola lähti Bukarestista parin tunnin matkalle kohti pientä Rosiorin kaupunkia, jossa Kulkureilla on meneillään yhdistyksen merkittävin projekti. Pitkäkestoisen massasterilointiprojektin tavoitteena on vaikuttaa koko kaupungin kodittomien koirien ja kissojen tilanteeseen ratkaisevasti vähentäen eläinten populaatiota lopulta jopa 95 prosentilla. 
Sitkeä sterilointityö on ainoa keino katkaista loputon uusien kodittomien eläinten tulva eettisellä, kestävällä tavalla. Tämä projekti tulee onnistuessaan toimimaan suunnannäyttäjänä ja sitä voi monistaa mihin tahansa kylään tai kaupunkiin tulevaisuudessa. 

Rosiorin massasterilointiprojektista voi lukea kattavasti lisää TÄÄLTÄ ja projektin etenemistä voi seurata facebookissa TÄÄLLÄ.

Kuva: Paola Suhonen

Matkalla Rosioriin Paola kohtasi surullisen arkipäiväisen Romanian todellisuuden katujen varsilla lojuvien lukemattomien kuolleiden koirien muodossa. Auton alle jääneitä kulkuri-koiria on joka mutkassa ja niitä, jotka eivät ole menettäneet henkeään välittömästi, varmasti vielä enemmän.

Perille päästyään Paola tapasi Rosiorin ainoan eläinsuojelijan, hämmästyttävää työtä eläinten eteen tekevän Cornelia Stanin, joka taistelee kaupungissaan käytännössä yksin tuulimyllyjä vastaan. 
Matkalla tapaamispaikalta sterilointipaikalle Cornelia pysähtyi kahdesti. Ensin yrittäessään saada kiinni koiraa, joka Cornelian mukaan oli selvästi vasta hylätty, sillä se ei osannut väistellä autoja vielä lainkaan. Cornelia epäonnistui kiinnisaannissa tällä kertaa. Toinen pysähdys oli tarkistettaessa pienen, kuolleen koiranpennun kohtalo. Cornelia oli ruokkinut tätä pentua ja sen laumaan kuuluneita isompia koiria kauan. Tätä pentua Cornelia ei voinut enää auttaa.


Sterilointipäivä


Sterilointipäivien käyttöön annetulle talolle päästyään Paola kohtasi paljon onnellisemman näyn. Paikan päällä Romania Animal Rescuen eläinlääkäri- ja hoitajatiimi oli jo täydessä vauhdissa Dr. Aurelian Stefanin johdolla. 

Dr. Aurelian Stefan työssään
Kuva: Paola Suhonen

RAR Dream Team vauhdissa, oikealla Dr. Aurelian Stefan. Paola kuvaa sterilointia.
Kuva: Taija Jolanki

Projektissa ihmiset saavat tuoda ilmaiseen sterilointiin lemmikkinsä, ja samassa yhteydessä eläimet rabies-rokotetaan, mikrosirutetaan ja merkitään kansalliseen tietokantaan. Kaikki tämä tapahtuu lahjoitusvaroin. 

Koiria ja kissoja saapui koko päivän ajan tasaisesti liukuhihnalta ja RAR:n "dream team" työskenteli tehokkaasti ja tarkasti. Päivän lopullinen lukema tarkentuu vielä, mutta arviolta noin 50 eläintä steriloitiin projektin puitteissa tämän päivän aikana. Se tarkoittaa tuhansien ja taas tuhansien epätoivottujen pentujen syntymättä jäämistä muutaman vuoden aikana. 

RAR tiimi työssään
Kuva: Paola Suhonen

Heräämössä
Kuva: Paola Suhonen

Sterilointipäivästä päällimmäiseksi Paolalla jäi mieleen toivonkipinä tuon kaiken muun kurjuuden ja eläinten surkean tilanteen keskellä. On olemassa tapa vaikuttaa, tehdä muutos, ja siihen täytyy vain jaksaa panostaa, vaikka työ on hidasta, eikä tuloksia näe heti. 

Toivoa toivat myös kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat tuttuja jo edellisistä Rosiorin sterilointipäivistä. Tytöt ovat ihana esimerkki seuraavasta sukupolvesta, nuorista ihmisistä, jotka ovat omaksuneet sterilointien tärkeyden ja koirien hyvä kohtelu on heille tärkeää. 
Tytöt toivat jälleen kadulta tuntemiaan tuttuja kodittomia koiria steriloitavaksi ja saivat tietenkin vastalahjaksi myös uudet t-paidat, joiden rinnassa lukee romaniaksi "pidä meistä huolta". Paola näki tytöt vielä myöhemmin kylän raitilla heidän kulkiessaan ylpeänä paidat päällään. 

Kuva: Taija Jolanki

Rosiorin kunnallinen tarha


Iltapäivällä Paola lähti vierailemaan Rosiorin kunnallisella tarhalla. Kuolemanloukossa, johon rankkurit surutta sullovat kaikki kiinniottamansa koirat. Tällä hetkellä niitä on tarhalla yli 300.  
Ainoa valopilkku tarhalla on se, että Cornelia, yhdessä HULDA-yhdistyksensä kanssa, saa auttaa tarhan koiria, ja heidän ansiostaan koirat saavat ruokaa, vettä ja hoitoa. Tarhalta myös adoptoidaan jonkin verran koiria ulkomaille, myös Suomeen. 

Paola oli luonnollisesti järkyttynyt näkemästään. Koirat elävät joko lyhyissä ketjuissa ulkona tai vaihtoehtoisesti suurissa täpötäysissä häkeissä katoksen alla. Koirat tappelevat keskenään, joukossa on sairaita ja kipeitä koiria, sosiaalisia, ihmisen perään itkeviä koiria, arkoja, ihmisten kättä pelkääviä koiria, suuria, pieniä, aikuisia, pentuja ja kaikkea tältä väliltä.

Paolalla oli edessään vaikea valinta. Hän valitsi Kulkurien adoptio-ohjelmaan tarhalta kuusi koiraa, joiden kohdalla elämä muuttui sillä hetkellä valoisammaksi. Niiden kohdalla aloitetaan valmistelut ja ne niiden kodin etsintä alkaa Kulkurien kautta. 

Kaikkia ei voi pelastaa, mutta jokainen voi tehdä jotain.

Kunnalliselta tarhalta adoptio-ohjelmaan valikoituneita koiria
Kuva: Paola Suhonen

Pikkuinen nallekarhu
Kuva: Paola Suhonen

Onnekas pikkuinen

Viimenen potilas, myös adoptioon valikoitunut vaalea koira

Päivän lomassa sattui tietenkin monenlaista. Sterilointitalon lähettyville parkkeerasi emo pienen pentunsa kanssa. Cornelia tiesi kertoa, että emolla oli alussa ollut kahdeksan pentua, vain yksi oli selvinnyt katuelämästä hengissä. Tämä pikkuinen pääsee myös adoptio-ohjelmaan, mikäli kaikki menee hyvin.

Kuva: Paola Suhonen

 

Megafooni-retki

Päivän alkaessa jo kääntyä iltaan Paola hyppäsi vielä mobiiliklinikkana toimivan Hope-spaymobilen kyytiin ja yhdessä Dr. Aurelianin ja Cornelian kanssa kolmikko lähti kiertämään Rosioria jalkautuen ihmisten luokse kertomaan sterilointiprojektista. 

Hauska, absurdi ja tehokas, olivat sanoja, joilla Paola megafooni-matkaa kuvaili. Puolentoista tunnin ajan he ajelivat ympäri kaupunkia, Dr. Aurelian kuulutti megafoonilla ja välillä he pysähtyivät raitille juttelemaan kylän väen kanssa. 

Päivän päätteeksi kolmikko hajaantui omiin suuntiinsa.
Cornelia viestitti meille Paolan vierailusta; "she`s a really wonderful lady, and she truly loves these dogs, i liked her very much".

Uskomme, että myös Cornelia sai raskaaseen arkeensa uskomattoman paljon voimia tästä päivästä. Meistä jokaiselle on tärkeää tietää, ettemme ole yksin, vaan maailmassa on ihmisiä, joiden tuki ja kannustus auttaa jatkamaan vaikeimpinakin hetkinä. 

Viestiä viedään paikallisten asukkaiden pariin
Kuva: Paola Suhonen

Rosiorin raitilla
Kuva: Paola Suhonen

Sana leviää!
Kuva: Paola Suhonen

Spaymobile Hope
Kuva: Paola Suhonen

Dr. A Rosiorin ristiretkellä
Kuva: Cornelia Stan

Paola ja Dr. A
Kuva: Cornelia Stan

Juttelimme Paolan kanssa klo 23 aikaan, jolloin hän oli vasta matkalla takaisin Bukarestiin. Takana hänellä oli siinä vaiheessa noin 17 tunnin päivä, mutta siitä huolimatta hän jaksoi kertoa päivästä yksityiskohtaisesti jokaista valitsemaansa koiraa kuvaillen ja yksittäisiä sattumuksia kerraten. 


"Yksi elämäni ikimuistoisimmista päivistä", Paola sanoi . Me uskomme sen.