Rosiori de Vede, äärilaidasta toiseen

Kellon lyödessä keskiyötä on aika koostaa Paolan pitkän päivän kuulumiset odotetusta ja pelätystä Rosiorin päivästä. 

Matkalla

Aamu alkoi aikaisin, kun Paola lähti Bukarestista parin tunnin matkalle kohti pientä Rosiorin kaupunkia, jossa Kulkureilla on meneillään yhdistyksen merkittävin projekti. Pitkäkestoisen massasterilointiprojektin tavoitteena on vaikuttaa koko kaupungin kodittomien koirien ja kissojen tilanteeseen ratkaisevasti vähentäen eläinten populaatiota lopulta jopa 95 prosentilla. 
Sitkeä sterilointityö on ainoa keino katkaista loputon uusien kodittomien eläinten tulva eettisellä, kestävällä tavalla. Tämä projekti tulee onnistuessaan toimimaan suunnannäyttäjänä ja sitä voi monistaa mihin tahansa kylään tai kaupunkiin tulevaisuudessa. 

Rosiorin massasterilointiprojektista voi lukea kattavasti lisää TÄÄLTÄ ja projektin etenemistä voi seurata facebookissa TÄÄLLÄ.

Kuva: Paola Suhonen

Matkalla Rosioriin Paola kohtasi surullisen arkipäiväisen Romanian todellisuuden katujen varsilla lojuvien lukemattomien kuolleiden koirien muodossa. Auton alle jääneitä kulkuri-koiria on joka mutkassa ja niitä, jotka eivät ole menettäneet henkeään välittömästi, varmasti vielä enemmän.

Perille päästyään Paola tapasi Rosiorin ainoan eläinsuojelijan, hämmästyttävää työtä eläinten eteen tekevän Cornelia Stanin, joka taistelee kaupungissaan käytännössä yksin tuulimyllyjä vastaan. 
Matkalla tapaamispaikalta sterilointipaikalle Cornelia pysähtyi kahdesti. Ensin yrittäessään saada kiinni koiraa, joka Cornelian mukaan oli selvästi vasta hylätty, sillä se ei osannut väistellä autoja vielä lainkaan. Cornelia epäonnistui kiinnisaannissa tällä kertaa. Toinen pysähdys oli tarkistettaessa pienen, kuolleen koiranpennun kohtalo. Cornelia oli ruokkinut tätä pentua ja sen laumaan kuuluneita isompia koiria kauan. Tätä pentua Cornelia ei voinut enää auttaa.


Sterilointipäivä


Sterilointipäivien käyttöön annetulle talolle päästyään Paola kohtasi paljon onnellisemman näyn. Paikan päällä Romania Animal Rescuen eläinlääkäri- ja hoitajatiimi oli jo täydessä vauhdissa Dr. Aurelian Stefanin johdolla. 

Dr. Aurelian Stefan työssään
Kuva: Paola Suhonen

RAR Dream Team vauhdissa, oikealla Dr. Aurelian Stefan. Paola kuvaa sterilointia.
Kuva: Taija Jolanki

Projektissa ihmiset saavat tuoda ilmaiseen sterilointiin lemmikkinsä, ja samassa yhteydessä eläimet rabies-rokotetaan, mikrosirutetaan ja merkitään kansalliseen tietokantaan. Kaikki tämä tapahtuu lahjoitusvaroin. 

Koiria ja kissoja saapui koko päivän ajan tasaisesti liukuhihnalta ja RAR:n "dream team" työskenteli tehokkaasti ja tarkasti. Päivän lopullinen lukema tarkentuu vielä, mutta arviolta noin 50 eläintä steriloitiin projektin puitteissa tämän päivän aikana. Se tarkoittaa tuhansien ja taas tuhansien epätoivottujen pentujen syntymättä jäämistä muutaman vuoden aikana. 

RAR tiimi työssään
Kuva: Paola Suhonen

Heräämössä
Kuva: Paola Suhonen

Sterilointipäivästä päällimmäiseksi Paolalla jäi mieleen toivonkipinä tuon kaiken muun kurjuuden ja eläinten surkean tilanteen keskellä. On olemassa tapa vaikuttaa, tehdä muutos, ja siihen täytyy vain jaksaa panostaa, vaikka työ on hidasta, eikä tuloksia näe heti. 

Toivoa toivat myös kaksi nuorta tyttöä, jotka ovat tuttuja jo edellisistä Rosiorin sterilointipäivistä. Tytöt ovat ihana esimerkki seuraavasta sukupolvesta, nuorista ihmisistä, jotka ovat omaksuneet sterilointien tärkeyden ja koirien hyvä kohtelu on heille tärkeää. 
Tytöt toivat jälleen kadulta tuntemiaan tuttuja kodittomia koiria steriloitavaksi ja saivat tietenkin vastalahjaksi myös uudet t-paidat, joiden rinnassa lukee romaniaksi "pidä meistä huolta". Paola näki tytöt vielä myöhemmin kylän raitilla heidän kulkiessaan ylpeänä paidat päällään. 

Kuva: Taija Jolanki

Rosiorin kunnallinen tarha


Iltapäivällä Paola lähti vierailemaan Rosiorin kunnallisella tarhalla. Kuolemanloukossa, johon rankkurit surutta sullovat kaikki kiinniottamansa koirat. Tällä hetkellä niitä on tarhalla yli 300.  
Ainoa valopilkku tarhalla on se, että Cornelia, yhdessä HULDA-yhdistyksensä kanssa, saa auttaa tarhan koiria, ja heidän ansiostaan koirat saavat ruokaa, vettä ja hoitoa. Tarhalta myös adoptoidaan jonkin verran koiria ulkomaille, myös Suomeen. 

Paola oli luonnollisesti järkyttynyt näkemästään. Koirat elävät joko lyhyissä ketjuissa ulkona tai vaihtoehtoisesti suurissa täpötäysissä häkeissä katoksen alla. Koirat tappelevat keskenään, joukossa on sairaita ja kipeitä koiria, sosiaalisia, ihmisen perään itkeviä koiria, arkoja, ihmisten kättä pelkääviä koiria, suuria, pieniä, aikuisia, pentuja ja kaikkea tältä väliltä.

Paolalla oli edessään vaikea valinta. Hän valitsi Kulkurien adoptio-ohjelmaan tarhalta kuusi koiraa, joiden kohdalla elämä muuttui sillä hetkellä valoisammaksi. Niiden kohdalla aloitetaan valmistelut ja ne niiden kodin etsintä alkaa Kulkurien kautta. 

Kaikkia ei voi pelastaa, mutta jokainen voi tehdä jotain.

Kunnalliselta tarhalta adoptio-ohjelmaan valikoituneita koiria
Kuva: Paola Suhonen

Pikkuinen nallekarhu
Kuva: Paola Suhonen

Onnekas pikkuinen

Viimenen potilas, myös adoptioon valikoitunut vaalea koira

Päivän lomassa sattui tietenkin monenlaista. Sterilointitalon lähettyville parkkeerasi emo pienen pentunsa kanssa. Cornelia tiesi kertoa, että emolla oli alussa ollut kahdeksan pentua, vain yksi oli selvinnyt katuelämästä hengissä. Tämä pikkuinen pääsee myös adoptio-ohjelmaan, mikäli kaikki menee hyvin.

Kuva: Paola Suhonen

 

Megafooni-retki

Päivän alkaessa jo kääntyä iltaan Paola hyppäsi vielä mobiiliklinikkana toimivan Hope-spaymobilen kyytiin ja yhdessä Dr. Aurelianin ja Cornelian kanssa kolmikko lähti kiertämään Rosioria jalkautuen ihmisten luokse kertomaan sterilointiprojektista. 

Hauska, absurdi ja tehokas, olivat sanoja, joilla Paola megafooni-matkaa kuvaili. Puolentoista tunnin ajan he ajelivat ympäri kaupunkia, Dr. Aurelian kuulutti megafoonilla ja välillä he pysähtyivät raitille juttelemaan kylän väen kanssa. 

Päivän päätteeksi kolmikko hajaantui omiin suuntiinsa.
Cornelia viestitti meille Paolan vierailusta; "she`s a really wonderful lady, and she truly loves these dogs, i liked her very much".

Uskomme, että myös Cornelia sai raskaaseen arkeensa uskomattoman paljon voimia tästä päivästä. Meistä jokaiselle on tärkeää tietää, ettemme ole yksin, vaan maailmassa on ihmisiä, joiden tuki ja kannustus auttaa jatkamaan vaikeimpinakin hetkinä. 

Viestiä viedään paikallisten asukkaiden pariin
Kuva: Paola Suhonen

Rosiorin raitilla
Kuva: Paola Suhonen

Sana leviää!
Kuva: Paola Suhonen

Spaymobile Hope
Kuva: Paola Suhonen

Dr. A Rosiorin ristiretkellä
Kuva: Cornelia Stan

Paola ja Dr. A
Kuva: Cornelia Stan

Juttelimme Paolan kanssa klo 23 aikaan, jolloin hän oli vasta matkalla takaisin Bukarestiin. Takana hänellä oli siinä vaiheessa noin 17 tunnin päivä, mutta siitä huolimatta hän jaksoi kertoa päivästä yksityiskohtaisesti jokaista valitsemaansa koiraa kuvaillen ja yksittäisiä sattumuksia kerraten. 


"Yksi elämäni ikimuistoisimmista päivistä", Paola sanoi . Me uskomme sen.